Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto

Kuvassa joukko nuoria kuvaa videota yhdessä kuvaajan ja äänittäjän kanssa kahvilassa. © Euroopan unioni

 

Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (engl. Asylum, Migration and Integration Fund, AMIF) perustettiin EU-rahoitusohjelmakaudelle 2014–2020 edistämään Euroopan unionin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittämistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistamista. Rahaston toimissa sovelletaan jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon sekä kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön periaatteita.

Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston avulla vahvistetaan ja kehitetään Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää, tuetaan kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista ja laillista maahanmuuttoa sekä kehitetään paluustrategioita. Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon on Suomessa toteutettaviin ohjelman mukaisiin toimiin osoitettu yhteensä noin 26 miljoonaa euroa ohjelmakaudelle 2014–2020.

Rahastoon sisältyvät jäsenvaltion perusrahoitusosuuden lisäksi erilliset uudelleensijoittamisohjelman ja sisäisten siirtojen määrärahat, joita maksetaan jäsenvaltiolle vastaanotettujen uudelleensijoitettujen kiintiöpakolaisten sekä toisesta jäsenvaltiosta sisäisesti siirrettyjen kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden lukumäärien perusteella. Jäsenvaltio saa yhdestä uudelleensijoitetusta kiintiöpakolaisesta henkilön lähtömaasta tai uudelleensijoituksen kiireellisyydestä riippuen kertakorvauksena 6 000 tai 10 000 euroa sekä sisäisesti siirrettävistä henkilöistä 6 500 euroa henkilöltä.

Uudelleensijoittamisen määrärahalla varmistetaan uudelleensijoittamisohjelman toimivuus tukemalla erityisesti kiintiöpakolaisten kuntiin sijoittamista ja kotoutumista sekä kehittämällä viranomaisprosesseja. Sisäisten siirtojen määrärahalla tuetaan turvapaikkamenettelyn sujuvuutta ja varmistetaan riittävät resurssit erityisesti sisäisten siirtojen kautta maahan tulevien henkilöiden vastaanottoon.

Rahastoon kuuluu myös erityistoimia, jotka toteutetaan yhteistyössä useamman jäsenvaltion kesken. Suomi ei ole esittänyt kansalliseen ohjelmaansa omia erityistoimia, mutta on valmis osallistumaan muiden jäsenvaltioiden toteuttamiin erityistoimiin kumppanina.